Ilari, 19 v.
Olin viisivuotias pukeutuessani ensimmäistä kertaa Kokemäen Pallon keltaiseen paitaan. Debyytin kunniaksi sain käsivarteeni kapteenin nauhan, jota luulin ensin sykemittariksi.
C-kirjaimen merkityksen valjettua tunsin itseni maailman kovimmaksi jätkäksi, olinhan edustamassa kotikaupunkiani kaukana vieraalla maalla eli Euran urheilukeskuksessa. Säntäilin kentällä ylpeänä.
Tovi on tuosta kulunut ja kokemäkeläisyys juurtunut. 19-vuotiaana kotikaupunki herättää edelleen positiivisia ajatuksia, joita yritän nyt aika ajoin ilmentää. Liikkukoon kynä palloa sulavammin.
Suhtaudun aiheeseen lämmöllä ja kirjoittamiseeni huumorilla. Luvassa kaikkea.