Sivu viimeksi päivitetty: 3.7.2026

Lapsuuden kesäpaikasta kakkoskodiksi

Anne ja Jarmo seurailevat Kokemäen mökillä tarkkaan lintujen puuhia ja nyt ripustetaan taas kerran yksi linnunpönttö lisää!

Satakuntalaisena päättäjänä Kokemäki on minulle monella tavalla tuttu ja seuraan myös kaupungin päätöksiä ja elämää. Erityinen paikka minulle on Sääksjärvi, jonka rannalla olen mökkeillyt koko elämäni, äidin mukaan jo ennen syntymääkin. Vanhempani ostivat huutokaupasta 60-luvun alkupuolella järven pohjoisrannalla sijaitsevan huvilan, josta tuli perheemme kesäpaikka. Alue kuului tuolloin vielä Kauvatsan kuntaan, 1969 kuntaliitoksen jälkeen Kokemäkeen. Isä oli kiireinen liikemies, joka rakasti kalastusta. Paikka oli juuri sopiva; upea järvi, hyvä maa kellari, lyhyt matka Poriin ja lapsille turvallinen matala hiekkaranta. Kunnon tie perille, sähköt ja tuohon aikaan harvinainen puhelinliittymä olivat tarpeen. Vanhan veivipuhelimen välityksellä pystyi kahden ’sentraalisantran’ välityksellä soittamaan minne tahansa. Puhelinnumerokin oli helppo muistaa: 37

Vietimme kaikki lapsuuden kesät mökillä. Siellä opin kävelemään, uimaan, soutamaan, laskemaan isän kanssa verkot, sytyttämään saunan pesän ja kantamaan vedet muuripataan. Maaseutu oli luontoa rakastavalle kaupunkilaistytölle elämys. Kävin usein läheisen maatalon navetassa ruokkimassa lehmiä ja kanalassa keräämässä munia. Sain kerran jopa lypsää lehmää. Sääksjärven vastapoimitut mansikat sai ostaa kävelymatkan päästä suoraan tilalta. Myymäläautokin oli uusi tuttavuus. Pyöräilymatkan päässä oli kolme kyläkauppaa.

Sääksjärven kesähuvila siirtyi minun ja puolisoni kesäparatiisiksi 2000-luvun alkupuolella. Vaikka järven läheisyys tarjosi ainutlaatuisen ympäristön ja maiseman, niemenkärkeen rantakiville rakennettu huvila joutui usein kevättulvien uhriksi. Pidemmän päälle kosteus rasitti rakenteita, ja 50-luvun lautamökki alkoi olla tiensä päässä. Pienelle, järven ympäröimälle tontille ei kuitenkaan saanut rakentaa uutta. Lainmuutos antoi lopulta mahdollisuuden korvaavaan rakennukseen, kunhan muut ehdot täyttyvät. Siitä alkoi pitkä ja monipolvinen rakennusprojekti, ja 2015 saimme valmiiksi ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetun hirsitalon. Voi sitä ilon päivää! Oli melkoinen sattuma, että samaan aikaan. Salonpääntien varteen rakennettiin myös vesijohto ja valokuitu.

Lapsuuden kesäpaikasta on muotoutunut vähitellen minulle ja miehelleni kakkoskoti. Samalla meistä on tullut ympärivuotisia mökkeilijöitä. Valokuitu on antanut hyvät mahdollisuudet joustavaan työntekoon luonnon keskellä sekä mahdollistanut etävalvonnan sekä kotona että mökillä.

Kokemäen Sääksjärvi on ihana paikka kaikkina vuodenaikoina. Järven elämän seuraaminen on parasta mitä tiedän. Erityisesti pohjoispuoleisen lahden ruovikko on lintujen suosima paikka.
Parasta lintujen tarkkailuaikaa on ehdottomasti kevät. Joutsenten reviiritaistelut, kurkien parittelutanssit, telkkäparin temmellys ja kaulushaikaran ’pulloon puhallus’. Välillä kaislikon reunassa kahlailee jalohaikara. Kahdeksan lintupönttöä toivottavat siivekkäät tontille pesimään. Keittiön ikkunasta näkyy, miten tuttu kurkipari rakentaa pesää aivan lähelle. Telkänpöntössäkin jo haudotaan.

Mökillä tehdään kaikkea mahdollista, kesällä ennen kaikkea saunotaan, uidaan, kalastetaan,
tavataan ystäviä ja nautitaan Suomen kesästä. Pirteää vaihtelua tuovat myös kesäteatterit ja -kahvilat. Toisaalta eletään myös aivan tavallista arkea luonnon keskellä.

Kotiin Ulvilaan on matkaa vain 35 km ja junaankin pääsee asemalta nopeasti, kun suuntana on Tampere, Helsinki tai vaikka Pori.

Talvinen järvi on aina hieno kokemus. Jäätyvän järven äänet ja railojen repeily ovat osa talven äänimaailmaa. Jää tarjoaa myös monia mahdollisuuksia liikkumiseen. Oma ehdoton suosikkini on potkukelkka. Avantouinti ja pilkkiminen ovat vielä toistaiseksi kokematta.