Tulkkilantiellä, Vanhan Valokuvaamon ja tukkikämpän välissä, oli aikoinaan pieni rakennus, joka toimi Tulkkilan puhelinkeskuksena eli sentraalina 42 vuotta.
Oskari Limnell hoiti Kokemäen Telefooniyhtiön perustamisen (1902) jälkeen keskusta kotonaan. Vuonna 1907 hän halusi irtisanoa sopimuksen, mutta koska keskuksen siirto oli vaivalloista, suostuteltiin hänet pitämään keskus talossaan vielä viisi vuotta. Juuri ennen vanhan sopimuksen umpeutumista (1912) vuokrattiin Aku Sauriolta Kilkun maalta tontti ja ostettiin sillä oleva talo uudeksi keskusasemaksi.
Vuonna 1919 keskuspöydässä oli 160 numeroa. Vuonna 1933 yhtiön nimeksi tuli Kokemäen Puhelin Oy ja toimintaa ryhdyttiin kehittämään. Ostettiin muun muassa uusi keskuspöytä ukkosenjohdatuslaitteineen sekä tontti vaatturi Juurikon ja johtaja Laipion tonttien välistä. Keväällä 1939 aloitti rakennusmestari M. E. Ojanperä uuden keskustalon rakentamisen. Samoihin aikoihin sanottiin keskuksesta irti kaksi keskusneitiä ja otettiin tilalle kolme uutta. Dagmar Riento ei tosin irtisanomistaan hyväksynyt vaan valitti aina korkeimpaan oikeuteen asti.
Rakennus valmistui vuoden 1940 lopulla, ja Ojanperälle maksettiin ekstraa, sillä rakennuksen ulko-ovet oli tehty tammesta. Sota-aikojen vaikutuksesta muutto viivästyi ja keskustalon huoneet sekä autotalli laitettiin vuokralle vuoden 1941 alusta.
1950-luvulla alkoi puhelinkeskusten automatisointi ja linjojen kaapelointi. Kokemäen Puhelin Oy ei saanut rahoitusta näihin muutoksiin, ja se myytiin Posti- ja Lennätinhallitukselle vuonna 1953. Jokirantaan rakennettuun taloon (nykyiselle Viestitielle) keskus siirrettiin sentraalista vasta vuonna 1955.
Lähteet:
Kokemäen Telefooniyhtiön pöytäkirjat 1907–1949, perustamiskokouksen pöytäkirja 1902 ja osakasluettelo
Kokemäkeä ennen ja nyt -kirja 1955
Teksti: Marketta Ranta & Tapani Hulttinen
Kuva: Kokemäki-Seuran arkisto
Tilaa Kesäelämää-lehti kotiin
Lehden tilaukseen pääset täältä.